Isotooppileimaus

Isotooppileimaus on kemiassa, biokemiassa, lääketieteessä ja geotieteissä käytettävä tekniikka, jolla tutkitaan tietyn atomin isotoopin käyttäytymistä esimerkiksi kemiallisessa reaktiossa tai biologisissa systeemeissä. Isotooppileimauksella on useita käyttökohteita esimerkiksi reaktiomekanismien, yhdisteiden biosynteesin ja lääkeaineiden metabolian tutkimisessa.[1][2][3][4]

  1. Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Advanced Organic Chemistry A: Structure and Mechanisms, s. 225. Springer, 2000. ISBN 9780306462436 (englanniksi)
  2. James R. Hanson: The Organic Chemistry of Isotopic Labelling, s. 1–21. RSCPublishing, 2011. ISBN 978-1849731881 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.4.2015). (englanniksi)
  3. Patrizia Diana, Girolamo Cirrincione: Biosynthesis of Heterocycles, s. 52–55. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-1-118-02867-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.4.2015). (englanniksi)
  4. Oliver Zerbe: BioNMR in Drug Research, s. 1–2. John Wiley & Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60542-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.4.2015). (englanniksi)

Developed by StudentB